River Rats – Hallisarjamestarit!!!

Ennätyspitkät mestaruusjuhlat ovat hetkeksi tauonneet ja raportti mestaruuspäivästä on vihdoin valmis. River Rats voitti hallisarjan 1.divarin mestaruuden, nousi liigaan ja nappasi samalla itselleen 500e palkintopotin. River Rats teki sen!

Ennätyspitkät mestaruusjuhlat ovat hetkeksi tauonneet ja raportti mestaruuspäivästä on vihdoin valmis. River Rats voitti hallisarjan 1.divarin mestaruuden, nousi liigaan ja nappasi samalla itselleen 500e palkintopotin. River Rats teki sen!

Hallisarjan playoffit käytiin lauantaina 26.4 SB-Areenalla ja homman nimi oli se, että kaikki playoffit pelataan samana päivänä alta pois. Ottelusarjan voittoihin ei sentään vaadittu neljää voittoa, vaan jokainen ottelupari pelattiin kerrasta poikki menetelmällä. Joillekin joukkueille päivä tarjosi vain yhden sählyottelun, kun taas finaaliin asti edennyt River Rats tahkoi päivän aikana peräti kolme ottelua. River Rats oli 1.divarin runkosarjassa toinen ja pääsi toisena valitsemaan itselleen mieluisan vastustajan. Kaikkien aikojen kliimaksi jäi kuitenkin kokematta, kun runkosarjan voittanut Suami valitsi vastustajakseen Friday Boysin ja River Ratsin oli tyytyminen kohdata hajuton, väritön ja mauton FBC Nahkamailat.

River Rats- Hallisarjamestarit!!! (Kuva: Mikko Merranti)
River Rats- Hallisarjamestarit!!! (Kuva: Mikko Merranti)

River Ratsin ja Nahkamailojen runkosarjan kohtaaminen oli päättynyt tasapeliin, jossa River Rats oli tuttuun tapaansa menettänyt selvän johtoasemansa. Puolivälieräottelu tarjosikin maukkaan revanssin. Ottelussa mentiin melko tasatahtiin ja molemmat kävivät vuoron perään johtoasemassa.

Viimeistään ottelun toisessa erässä myös tunteet kuumenivat ja Nahkahomojen pelaajat kävivät enemmän tai vähemmän kierroksilla joka tilanteessa. Siinä missä Joni Sjöström sai useammankin vastustajan täysin raivon partaalle pienillä koiruuksillaan, niin Janne Kujanpää ja Sami Wasama iskivät siinä sivussa molemmat kolme häkkiä vastustajan verkkoon. River Ratsin 7-5 voittoon päättyneessä ottelussa myös Simo Pilpola pääsi kertaalleen maalin makuun ja mikä hienointa, niin maalivahti Juho Sipilä saalisti ensimmäisen syöttöpisteensä Ratsin paidassa. River Rats jatkoi siis matkaansa välieriin!

River Rats meni mestaruuteen kapteeninsa johdolla. (Kuva: Mikko Merranti)
River Rats meni kohti mestaruutta kapteeninsa johdolla. (Kuva: Mikko Merranti)

Välierissä vastaan asteli lähes maailmanluokan tasoa oleva joukkue. SC Toivo suoraan liiton 3.divarista ja vieläpä parhaalla mahdollisella rosterillaan. Siinäpä melkoinen haaste Länsirannikon kauneimmalle seuralle, joka on normaalisti tottunut voittamaan hallisarjaottelut puolihumalassakin (terveisiä Jerrylle).

Joku vastustajan leiristä yritti vähätellä välierän merkitystä ja oli kuiskutellut Miro Wasaman korvaan ”ihan sama jos hävitään tämä”. Ihan kuin vastustaja olisi jo tiennyt mitä tuleman pitää?

Kaikki päivän ottelut olivat tasaisia ja välierä ehkäpä se kaikkein tasaisin koko päivänä. Kuka enää voi viikon kestäneiden juhlien jälkeen muistaa missä järjestyksessä ottelun maalit mahtoivat tulla? Se on kuitenkin varmaa, että Miro ”NoMoreStayAtHomeDefense” Wasama ampui ottelussa kolme häkkiä! Kaksi lähes identtistä maanuoliaista ohi hölmistyneen maalivahdin ja viimeisen niitin tarkalla rannarillaan maskin takaa. Myös Joni Sjöström onnistui ottelussa tekemään yhden ylivoimamaalin tilanteessa, jossa pallo ei itse asiassa käynyt missään kohtaa maalissa, koska maalikehikko oli pois paikaltaan. Yhtä kaikki, River Rats finaaliin huikealla 4-3 voitollaan.

Liikaa ei voi ylistää Juho Sipilän veret seisauttavaa työskentelyä River Ratsin maalilla tässä ottelussa. Ylivertainen vastustaja kaatui välierissä ja kaikkien hämmästykseksi River Rats Turusta ja Suomen 5.divarista matkasi finaaliotteluun. Varmasti yksi seurahistorian makeimmista voitoista näiden 10 hallisarjavuoden aikana!

Mihin nämä pojat käyttävät 500 euroa? (Kuva: Mikko Merranti)
Mihin nämä pojat käyttävät 500 euroa? (Kuva: Mikko Merranti)

Toisessa välieräparissa Musketeers oli kaatanut Suamen ja Musketeersin suureksi yllätykseksi finaalivastustajana olikin River Rats. Finaalin pelin kuva oli hyvinkin selkeä. Musketeersin ykköskenttä Joonas Rainion johdolla sai luotua tilanteita River Ratsin kenttäpäähän, mutta muuten joukkueen hyökkäykset tyssäsivät usein viimeistään River Ratsin todella uhrautuvaan puolustukseen.

Finaalissa Musketeers ehti karata jo melko selvään 4-1 johtoon, jolloin ottelu näytti jo ratkenneen. Koko kauden paskaa housuistaan viimeistään ottelun loppuhetkillä kaivanut River Rats teki kuitenkin tällä kertaa päinvastoin kuin normaalisti. Rats nousi tappioasemasta aina tasoihin saakka normaalin peliajan puitteissa. Maalinteossa onnistuivat Heikki Järvinen, Jani Kainulainen, Miro Wasama ja Marko Kujanpää äijämäisen tuuletuksensa kera. 4-4 tasatilanteessa lähdettiin jatkoajalle, kun sitä ennen oli pari minuuttia ruinattu rankkarikisan perään, sillä niin poikki Rats oli kolmen ottelun tahkoamisen jälkeen.

Jatkoaikaa ehdittiin pelata kuitenkin ainoastaan 11 sekuntia, kunnes ratkaisu nähtiin… River Rats toimitti pallon Sami Wasamalle vastustajan maalin taakse, joka iski elämänsä ensimmäisen ilmaveivimaalinsa pelissä ja mihin paikkaan hän sen iski!? Finaalin jatkoajalla!!! Kesti pari sekuntia pallon jo ollessa maalissa, kun ainoastaan Wasama itse ja vieressä päivystänyt Sami Juvala yhdessä vastustajan joukkueen kanssa tajusivat tilanteen. Sami Wasama juoksi halki kentän muu joukkue perässään ja voitonjuhlat olivat valmiina alkamaan. Uskomaton päätös tälle huikealle päivälle! Hallisarjan 1.divarin mestarit jatkoaikaosuman myötä!

Voittajat!!! (Kuva: Mikko Merranti)
Voittajat!!! (Kuva: Mikko Merranti)
Miro Wasama sai huudattaa koko joukkuetta. (Kuva: Mikko Merranti)
Miro Wasama sai huudattaa koko joukkuetta. (Kuva: Mikko Merranti)

Eipä kovinkaan moni uskonut River Ratsin taistelevan mestaruudesta, vaan monet pitivät jo itsestäänselvänä, että Musketeers ja SC Toivo taistelevat voittorahoista keskenään. Kymmenes kausi, juhlakausi hallisarjassa ei olisi hirveästi paremmin enää voinut päättyä. Olisi väärin nostaa vain muutama nimi esille, vaan alla listattuna kaikki sankarit.

RIVER RATS HALLISARJAN 1.DIVARIN MESTARIT 2013-2014 !!!!!!!!!!!

Miehet mestaruuden takana:

1 Juho Sipilä (mv) Vielä kymmenien vuosien päästäkin ihmiset kyselevät, että kuka oli River Ratsin maalilla mestaruuskaudella. Juho Sipilän huikea debyyttikausi päättyi mestaruusjuhliin, jossa seuran Puheenjohtaja Sami Sjöströmkin herkistyi muistellessaan Juhon torjuntoja erityisesti välieräottelussa.

4 Marko Kujanpää Tulevissa tietovisoissa tullaan pyytämään luettelemaan finaaliottelun maalintekijät ja silloin pitää Marko Kujanpäänkin nimi muistaa. Äijämäiset tuuletukset sytyttivät viimeistään koko joukkueen. Muutenkin läpi playoffien varmaa työskentelyä laajalla säteellä. Valtakunnan tulevat puolustajalupaukset tulevat valitsemaan pelinumerokseen 4.

6 Sami Juvala Kolme peliä kiikaritehoilla ei vähennä yhtään Juvalan arvoa joukkueelle. Jälleen kovaa duunia päästä päähän läpi päivän ja tilanteiden luomista. Sai kunnian olla aitiopaikalla näkemässä mestaruusmaalin syntyä.

8 Sami Wasama Suurten pelien mies. Oli liekeissä jo 5.divarin päätöspäivänä ja jatkoi siitä hallisarjan playoffeissa. Maaginen hattutemppu puolivälierissä ja unohtumaton mestaruusmaali finaalin jatkoajalla. Kukapa olisi uskonut näkevänsä ilmaveivin jatkoajalla? Vielä kun saa tasaisuutta otteisiinsa, niin ensi kaudesta voidaan odottaa entistä tehokkaampaa.

10 Janne Kujanpää Pelasi ainoastaan puolivälierissä, sillä keskittyi loppupäivän ajan naapurikentällä SBS Liedon playoffeihin. Iski kuitenkin puolivälierissä tuikitärkeän hattutempun ja oli tärkeässä roolissa läpi kauden. Voitti historiallisesti joukkueen sisäinen pistepörssin seurahistorian ensimmäisen kerran ohi J.Sjöström-Kainulainen kaksikon. Janne dominoi myös koko hallisarjan tilastoja.

11 Jani Kainulainen Tuli mukaan vasta välieriin oltuun aamupelin sivussa. Iski finaalissa yhden tärkeän ja näyttävän osuman. Saattaa olla ottelun sisällä pitkänkin tovin täysin pimennossa ja sitten yhtäkkiä iskee ns. ison maalin. Paimion Stephane Richer on nykyisin Naantalin Tony Salmelainen. Tästäkin kaudesta takuuvarma 25 pisteen kausi plakkariin. Silti seurajohto odottaa ensi kaudesta vielä enemmän.

12 Heikki Järvinen Sipilän tavoin myös Säbä-Hassen debyyttikausi päättyi onnellisesti mestaruusjuhliin. Iski finaalissa yhden osuman, jonka tulee myös muistamaan koko lopun elämänsä. Syyskauden tehottomuuden taakseen jättänyt Järvinen oli pirteä koko kevätkauden ajan. Monella muulla Ratsin pelaajalla on loistava tulevaisuus takana, Hassella se on vielä edessä.

17 Miro Wasama © Voiko puolustajalta enää odottaa enempää? Playoffeissa kolme ottelua ja niissä jäätävät tehot 4+4. Näytti kapteenin ominaisuudessa loistavaa esimerkkiä iskiessään isoja maaleja useammankin kappaleen. Näyttää veljensä tavoin olevansa suurten pelien mies (myös viime vuoden pleijareissa hattutemppu). Ensi kaudella Miron johdolla liiton 4.divariin?

23 Jerry Tuominen Playoffeissa yhteensä varsin mukavat 0+5 tehopisteet. Seurajohto odotti Tuomiselta 25 maalin kautta ja molemmat sarjat yhteen laskettuna 26 maalia hänen lavastaan lähtikin. Nousujohteinen ura jatkunee ensi kaudellakin?

44 Jaakko Satopää Pelasi muun joukkueen tavoin loistavasti läpi playoffien. Blokattujen vetojen määrää ei uskalla edes lähteä arvioimaan, mutta pelkästään finaaliottelussa niitä tuli useita. Mestaruus merkinnee myös seuran perustajajäsenelle Satopäälle todella paljon.

77 Simo Pilpola Sai seurahistorian ensimmäisen pelaajakohtaisen laskurin nettisivuille. Iski puolivälierissä yhden osuman ja oli muutenkin jälleen todella tärkeä palanen joukkueelleen. Tekee töitä käskemättäkin ja jaksaa raataa ympäri kenttää. Takuuvarma paikallaolija saunailloissa.

88 Sami Sjöström Jokunen vuosi takaperin joululahjapaketista saatu t-paita ”Puukätinen pakki” ei vieläkään sovi Mr.Janckerin päälle. Oli useita pelejä kauden aikana sivussa ja toi heti paljon uutta joukkueensa peliin oltuaan mukana koko playoffit (puudutuspiikkien avustuksella). Blokkasi Satopään tavoin suuren määrän vetoja ja voitti suurimman osan kaksinkamppailuistaan.

96 Joni Sjöström Näyttää jäätyvän aina suurissa peleissä. Ei mainittavia tekoja playoffeissa, eikä myöskään 5.divarin päätösturnauksessa. Sai kuitenkin puolivälierissä useammankin vastustajan raivostumaan, jolloin kanssapelaajille jäi tilaa ja aikaa tehdä peliä. Mestaruus sai myös Rainmakerin herkistymään. Elää omaa unelmaansa River Ratsin kanssa.

Kauden aikana hallisarjaa pelasivat myös: Timo Leiniö, Tommi Mattsson, Matti Ketola, Henri Kalske ja Tomi Travanti. Mestaruusjuhlat eivät suinkaan ole vielä kokonaan ohitse, vaan ne jatkuvat vielä legendaarisella päätösristeilyllä! Katsotaan tuleeko pokaali enää ehjänä takaisin…

Juhlajuomia meni runsaasti mestaruusjuhlissa. (Kuva: Mikko Merranti)
Juhlajuomia meni runsaasti mestaruusjuhlissa. (Kuva: Mikko Merranti)
Ehkä maar? (Kuva: Mikko Merranti)
Ehkä maar? (Kuva: River Rats)

Hallisarjan runkosarja päättyi murskavoittoon

Viime viikonlopun pettymysten jälkeen River Rats palasi kaukaloon hallisarjaottelussa ja jälki oli tuhoisaa. River Rats teki kentällä mitä huvitti ja iski taululle tylyt 15-3 voittolukemat Sählyporukkaa vastaan.

Viime viikonlopun pettymysten jälkeen River Rats palasi kaukaloon hallisarjaottelussa ja jälki oli tuhoisaa. River Rats teki kentällä mitä huvitti ja iski taululle tylyt 15-3 voittolukemat Sählyporukkaa vastaan.

Kausi 5.divarissa päättyi viime viikonloppuna pahaan pettymykseen, kun sarjanousu jäi lopulta yhden pisteen päähän.  Osa pelaajista käytti pelaajasopimukseen kuuluneen bonuksensa jo nyt ja suuntasi etelän lämpöön viikon ajaksi. Bonuksensa käyttivät tässä kohtaa molemmat Kujanpäät, vanhempi Sjöström, Kainulainen ja Pilpola. Loput pelaajista lähtevät lomamatkalleen vasta hallisarjan playoffien jälkeen.
Kun poissaolijoita oli noinkin runsaasti, niin tarvittiin myös paikkaajia Sählyporukan kaatoon. Timo Leiniö tuli mukaan hallisarjakoitokseen ja seuran vara GM oli kiinnittänyt kokoonpanoon kaksi ns. isoa kalaa. Hämeenkadun Pyöveleistä mukaan tulivat Tomi Travanti ja Henri Kalske, joista ensin mainittu on myös Pyöveleiden kaikkien aikojen paras pistemies.

 

River Rats olisi voittanut Sählyporukan jopa silmät kiinni. (Kuva: Rainmaker)
River Rats olisi voittanut Sählyporukan jopa silmät kiinni. (Kuva: Rainmaker)

Itse ottelu veti kaikki hallisssa olleet hiljaisiksi. Katsomossa olleet SC Toivon pelaajat paskoivat housuunsa nähtyään kuinka kovassa kunnossa River Rats tällä hetkellä on. Sählyporukasta ei ollut käytännössä mitään vastusta, vaan River Rats leikitteli erätauolle 10-0 johdossa.
Toinen erä olikin sitten enemmän tai vähemmän neppailua, jossa pääosaan nousivat epäonnistuneet jalkamiinat ja takatolpalta tyhjän maalin ammottaessa lähteneet heikot syötöt. Lopulta ottelu päättyi 12 maalin eroon ja ottelu pistettiin poikki. Viimeisen niitin ottelulle iski Sami Wasama, joka iski lähes suoraan aloituksesta River Ratsin edellisen maalin perään hirmurannarillaan ottelun päätöslukemat.
Huikea esitys River Ratsilta ja voisi todeta, että vahvistusten mukaantulo toi jokaiselle River Ratsin pelaajalle 20 senttiä pituutta lisää. Tehopisteistä pääsi nauttimaan useampikin peluri. Tomi Travanti iski debyytissään vaatimattomat seitsemän tehopistettä (3+4) ja seuratoveri Kalske ampui puolustajan paikalta kaksi osumaa. River Ratsin omista pelureista suurimmissa liekeissä taisi olla tuleva professori Heikki Järvinen, joka ei itsekään muistanut pelin jälkeen kuinka monta pistettä teki. Huhujen mukaan Säbä-Hasse teki noin 3+2. Myös Sami Juvala (1+3), Jerry Tuominen (2+1), Sami Wasama (2+1), sekä puolet hampaastaan näkkäriä syödessään menettänyt Joni Sjöström (1+4) iskivät mukavat tehot tähän kamppailuun. River Ratsin maalilla mainion ottelun pelasi Juho Sipilä, joka samalla nollasi myös tps-jämä Casagranden.
Näin päättyi hallisarjan 1.divarin runkosarja ja tuloksia odotellessa voidaan spekuloida, että River Rats päätyi ainakin kärkikolmikkoon. Playoffeihin mukavan lisämausteensa tuo se, että paremmuusjärjestyksessä joukkueet saavat valita playoff-vastustajansa. Hallisarjan playoffit pelataan lauantaina 26.4

Risteilypaita on nyt valmis. (Kuva: River Rats)
Risteilypaita on nyt valmis. (Kuva: River Rats)

Sarjanousu jäi pisteen päähän

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Sarjanousu jäi tälläkin kertaa haaveeksi. River Rats ei onnistunut pakkovoiton alla, vaan nyhjäsi ratkaisuottelussa tasapelin. Lopulta River Ratsin oli tyytyminen sarjassa neljänteen sijaan.

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Sarjanousu jäi tälläkin kertaa haaveeksi. River Rats ei onnistunut pakkovoiton alla, vaan nyhjäsi ratkaisuottelussa tasapelin. Lopulta River Ratsin oli tyytyminen sarjassa neljänteen sijaan.

 

River Ratsin pahimmat kilpailijat hoitivat omat pelinsä aamulla ja hallille saavuttaessa homma oli River Ratsille hyvin selkeä: Toinen päivän peleistä on pakko voittaa!

 

Heti alkuun tuli kovin mahdollinen haaste, kun vastaan asteli puhtaalla pelillä voitosta voittoon koko kauden pelannut Tre Ankkare. River Rats taisteli läpi ottelun tosissaan sarjapisteistä, mutta tällä kertaa onnikaan ei ollut Jokirottien puolella. Tre Ankkaren 8-5 voitossa River Rats ampui kaksi tolppaa, yhden yläriman ja siltä hylättiin kaksi maalia. Melkoinen määrä jäi jälleen jossiteltavaa. Nyt jos koskaan Tre Ankkare oli lyötävissä. Edes Jani Kainulaisen maagiset neljä maalia eivät lopulta auttaneet pistejahdissa.

 

Nousu jäi harmittavan lähelle. (Kuva: Jaakko Satopää)
Nousu jäi harmittavan lähelle. (Kuva: Jaakko Satopää)

Toisessa ottelussa vastustajana oli Wankers ja päivän ensimmäisen ottelun päätyttyä tappioon oli edessä pakkovoitto. Lähes 300 katsojan edessä River Rats pelasi kuitenkin 5-5 tasapelin. Tulos joka ei lämmittänyt pätkääkään. Lopussa River Rats sai aikaan valtavan mylläkän Wankersin maalille, mutta tolppaa lähemmäs se ei enää päässyt. Molemmilla joukkueilla oli ottelussa omat momentuminsa ja peli oli varmasti viihdyttävää katseltavaa.

Kauniita maalejakin ottelussa nähtiin. Miro Wasama pommitti ottelussa kaksi maalia ja Jari Anttila maalasi uransa viimeisessä ottelussa yhden osuman.

 

Yksikin piste sarjassa lisää olisi riittänyt River Ratsille sarjanousuun. Jossiteltavaa jäi melkoinen määrä. Kauden kolme viimeistä ottelua ilman voittoa ja kolmanneksi viimeisessä ottelussa vastustaja tasoitti pelin koko pelin viimeisellä sekunnilla. Todella suuri pettymys River Ratsille.

 

Tämän enempää raporttia ei tällä kertaa irtoa. Koko seura kärsii tällä hetkellä maailmanluokan krapulasta ja syvemmän analyysin aika on sitten joskus myöhemmin. Keskustelut myös seuran tulevaisuudesta alkavat toden teolla krapulan hieman hellittyä. Hallisarjassa on kuitenkin vielä vähintään kaksi ottelua jäljellä ja playoffien jälkeen kausi onkin sitten oikeastaan Juho Sipilän päätöspuhetta vaille valmis.

Osa pelaajista sai avokämmenestä iskuja naamaansa jälkipeleissä. (Kuva: Rainmaker)
Osa pelaajista sai avokämmenestä iskuja naamaansa jälkipeleissä. (Kuva: Rainmaker)
Onneksi vielä on jäljellä legendaarinen päätösristeily. (Kuva: River Rats)
Onneksi vielä on jäljellä legendaarinen päätösristeily. (Kuva: River Rats)

 

Ennakko: Huikea päätösturnaus

Tulevana lauantaina se sitten vihdoin on edessä. 5.divarin huikean jännittävä päätöskierros, josta ei todellakaan panoksia puutu. Sarjaa on kaksi kierrosta jäljellä ja River Rats taistelee tosissaan sarjanoususta!

Tulevana lauantaina se sitten vihdoin on edessä. 5.divarin huikean jännittävä päätöskierros, josta ei todellakaan panoksia puutu. Sarjaa on kaksi kierrosta jäljellä ja River Rats taistelee tosissaan sarjanoususta!

 

Taas lähenee yksi salibandykausi loppuaan. Tämän kauden 5.divaria on jäljellä vielä kaksi kierrosta ja viimeiset ottelut pelataan lauantaina 5.4 Leaf-Areenalla. River Rats lähtee päätöspäivään sarjataulukon sijalta kaksi. Selvyyden vuoksi sanottakoon se jälleen, että lohkosta nousee siis suoraan kolme joukkuetta ensi kaudeksi 4.divariin. Loppuohjelma voisi olla helpompikin, sillä mitään ei todellakaan ole ilmaiseksi luvassa viimeisistä peleistä.

5.div lohko 20 sarjataulukko
5.div lohko 20 sarjataulukko

 

Päätösturnauksessa River Ratsin ensimmäisenä vastustaja on Tre Ankkare. Kovin mahdollinen vastustaja tähän kohtaan, sillä Tre Ankkare on voittanut tällä kaudella kaikki pelinsä, vaikka liiton tilastot virheellisesti yhtä tappiota heille väittävätkin.

Tre Ankkare voitti joukkueiden joulukuun kohtaamisen 5-3 lukemin. Ankkare piti palloa suurimman osan pelistä, mutta River Rats iski välillä vaarallisesti vastahyökkäyksistä. Omaa identiteettiään edelleen etsivä ja Helsingin IFK:ta, sekä Hämeenkadun Pyöveleitä kopioiva Tre Ankkare on jo varmistanut sarjanousunsa.

 

Päivän toisessa ja tämän kauden viimeisessä River Ratsin 5.divariottelussa vastaan astelee vanha tuttu Wankers. Tämän kauden ensimmäisestä kohtaamisesta jäi Jokirotille todella paljon hampaankoloon, kun selvä johtoasema kääntyi lopulta tasapeliksi. Tällä kertaa ei housuun paskomiseen ole varaa, sillä todennäköisesti River Ratsilla on tässä kohtaamisessa edessään pakkovoitto, mikäli sarjanousu kiinnostaa.

 

Pahimmista kilpailijoista sijalta kolme löytyvä AFC Campus kohtaa päätösturnauksessa Ruoskan ja Tre Ankkaren. Sijalta neljä löytyvä Paimion Ruoska kohtaa Campuksen lisäksi SBS Maskun. Etukäteen helpoin loppuohjelma on HTV:lla, joka kohtaa päätösturnauksessa FBC TSP:n ja SBS Liedon. Mielenkiintoiseksi menee varmasti päätöspäivän turnaus.

 

Lauantaina 5.4 Leaf-Areenalla

 

Klo 15.00 River Rats – Tre Ankkare

Klo 17.00 Wankers – River Rats

 

Tämän kauden Lyseon vuoroilla on ajoittain ollut kovempi taso kuin tämän kauden 5.divarissa. (Kuva: Säbä-Hasse)
Tämän kauden Lyseon vuoroilla on ajoittain ollut kovempi taso kuin tämän kauden 5.divarissa. (Kuva: Säbä-Hasse)

River Ratsin kenraaliharjoitus ennen tätä seurahistorian tärkeintä turnausta ei mennyt aivan putkeen. Täysin munattomalla esityksellä tuli takkiin hallisarjassa 6-3 Suamelta. Toivottavasti joukkueet kohtaavat toisensa vielä hallisarjan playoffeissa ja River Rats saisi kaipaamansa revanssin. Muuta mainittavaa ei tällä kertaa ottelusta irtoa.

 

Paljon on jälleen kysymyksiä ilmassa ennen kauden huipennusta, eikä vähiten epäonnistuneen kenraaliharjoituksen takia. Onnistuuko Simo Pilpola viimeistelemään kauden avausmaalinsa 5.divarissa? Saako Jerry Tuominen kasaan 25 maalia? Ketä paskoo lauantaina housuun? Voittaako Ketola vai M.Wasama jäähykuninkuuden? Saako Jani Kainulainen 10 ottelua kasaan tällä kaudella? Mitä River Rats huutaa maalilla ennen ottelua?

 

River Rats kaipaa päätösturnauksessa myös kaiken mahdollisen kannustuksen. Huhujen mukaan myös seuran sikariporrasosasto on saapumassa katsomaan tätä spektaakkelia ja sehän herättää jälleen lisää kysymyksiä. Heitteleekö Jaakko Satopää tappiotilanteessa pullon portaita pitkin alas? Mitä Kujanpään Jannelle kuuluu? Tuleeko Sami Sjöström paikalle ylimielisenä ja itsevarmana? Onko Mikko Merranti sanojensa mittainen mies ja tulee paikalle? Mikä on joukkueen sisääntulobiisi nousujuhliin?

 

Voi olla, että raportointi päätöspelien jälkeen kestää normaalia kauemmin. Eiköhän viimeistään alkuviikosta kuitenkin ole raporttia luvassa. Kannattaa saapua katsomaan päätösturnausta niin tiedät ensimmäisten joukossa miten River Ratsin käy!

Minkä baarin tiskillä River Rats nähdään lauantaina? (Kuva: River Rats)
Minkä baarin tiskillä River Rats nähdään lauantaina? (Kuva: River Rats)

Sateentekijän blogi: Kausi Pyöveleissä – Mission failed

Tällä kertaa Sateentekijän blogi käsittelee kauttani Pyöveleissä. Miten päädyin Pyöveleiden valmentajaksi, missä onnistuin ja missä epäonnistuin kauden aikana? Siinä kysymyksiä joihin yritän tämänkertaisessa blogissani vastata. Yleisön pyynnöistä huolimatta päätin, etten lähde tässä analysoimaan joukkueen kuuluisaa saunailtakulttuuria, vaan se jääköön edelleen suurelle yleisölle arvoitukseksi.

Tällä kertaa Sateentekijän blogi käsittelee kauttani Pyöveleissä. Miten päädyin Pyöveleiden valmentajaksi, missä onnistuin ja missä epäonnistuin kauden aikana? Siinä kysymyksiä joihin yritän tämänkertaisessa blogissani vastata. Yleisön pyynnöistä huolimatta päätin, etten lähde tässä analysoimaan joukkueen kuuluisaa saunailtakulttuuria, vaan se jääköön edelleen suurelle yleisölle arvoitukseksi.

 

Viime kauteni Blue Flamesin 2.divarijoukkueen peräsimessä päättyi pettymykseen ja sarjasta putoamiseen. Kirjoittelin kaudestani perinteiset tarinat blogiini ja sen jälkeen puhelin alkoi piristä. Blogini ilmestyi nettiin ja olisikohan ollut heti seuraava päivä, kun tuli ensimmäinen yhteydenotto.

 

Oli keväinen arkiaamupäivä ja olin kävelylenkillä, kun puhelimeni soi. Soittaja esitteli itsensä Pyöveleiden Antti Alilonttiseksi. Tuttu henkilö peruskouluajoilta, jolloin kävimme samoilla sählyvuoroilla. Välittömästi ajattelin, että Antti varmaan kyselee Flamesin halukkuutta treenipeliin Pyöveleitä vastaan tai jotain vastaavaa. Mutta hän kyselikin kiinnostustani alkaa valmentaa Pyöveleitä. Ehkä viimeinen joukkue Turun seudulta, jolta osasin odottaa tällaista yhteydenottoa. Olinhan saanut valtavan määrän kuraa niskaani joukkueen otteluraportissa viime kaudella. Se on kuitenkin Pyöveleiden tapa kirjoittaa asioista. Sanoin Antille, että kiinnostaa totta kai, mutta haluan viikon verran miettimisaikaa raskaan kauden päätteeksi.

Koitti seuraava päivä ja taas soi puhelin. Nyt kyseltiin eräästä toisesta joukkueesta kiinnostustani tulla valmentamaan ensi kaudeksi. Annoin heillekin saman vastauksen, että haluan viikon verran miettimisaikaa.

Muutaman päivän mietittyäni päätin kuitenkin tarttua Pyöveleiden tarjoukseen. Kuulosti todella kovalta ja mielenkiintoiselta haasteelta. En kuitenkaan loppupeleissä tiennyt hirveästi mitään Pyöveleistä. Flamesin kanssa oltiin pelattu kolme kertaa Pyöveleitä vastaan ja paras muisto niistä kohtaamisista oli Flamesin sensaatiomainen voitto Suomen Cupissa. Muutaman pelaajan joukkueesta tiesin junnuvuosiltani, kun olimme pelanneet samassa joukkueessa FBC Turun junioreissa. Mutta suurin osa pelureista oli täysin tuntemattomia. Ja nyt voin todeta, että kyllä hämmästyttävän paljon sitä voikin ihminen vieraantua kymmenen vuoden takaisista joukkuekavereista.

Ihan hiljattain eräs vastustajan joukkueen pelaaja sanoi mulle, että ei ole varmaan ollut hirveän helppoa mennä Pyöveleihin täysin ulkopuolisena henkilönä. Tuo kommentti oikeastaan kertookin jo todella paljon. Välini pelaajiin olivat kauden aikana todella etäiset. Ehkä liiankin etäiset. Mä kävin vetämässä joukkueelle treenit ja pelit ja siinä se kaikki sitten suurin piirtein olikin. Ajatuksia ei keskenämme juurikaan sen enempiä vaihdeltu. Pyövelit on tiivis yhteisö, jossa kaikki ovat kavereita keskenään. Ulkopuoliselle henkilölle ei ehkä se kaikkein helpoin homma päästä joukkueeseen sisälle.

Toki vikaa oli varmasti mussakin, että välit jäivät niinkin etäisiksi, kuin ne lopulta jäivät. Näin tässä ihan hiljattain Kari Jalosesta kertovan dokumentin Viasatilta ja häneltä kysyttiin juurikin, että voiko valmentaja olla kaveri pelaajan kanssa. Jalonen vastasi, että ”Voi olla, mutta ei todellakaan tarvitse”. Ja korostan, että ei tässä valmentajan hommassa todellakaan mitään kavereita olla hakemassa, mutta täytyy jatkossa itse löytää sellainen kultainen keskitie, että ajatusten vaihtoa pelaajien kanssa oikeasti tapahtuu. Eikä niin, että pelaajat spekuloivat asioista keskenään pienissä kuppikunnissa.

 

Pyöveleissä oli tapana, että maaleja ei tuuleteta. (Kuva: Esa Haanperä)
Pyöveleissä oli tapana, että maaleja ei tuuleteta. (Kuva: Esa Haanperä)

Pyöveleiden kesätreeneistä varmaan jokaisella tämän alueen pelaajalla on joku versio, jonka on joltain kuullut. Meillä ei ollut mitään ohjattuja kesätreenejä, mutta säbähöntsät pyörivät läpi kesän 1-2 kertaa viikossa. Vasta elokuussa vedin joukkueelle ensimmäiset kunnon treenit, eli monta kuukautta sen jälkeen kun olimme tehneet valmentajasopimuksen.

 

Pian sen jälkeen kun soppparini julkistettiin, niin huomasin, että kuinka paljon Pyövelit kiinnostaa salibandyihmisiä. Monet kyselivät paljon, että miten mä sinne päädyin yms. Jotkut onnittelivat ja jotkut hämmästelivät. Kauden aikana saattoi hallilla pelipäivien ulkopuolella joku täysin tuntematonkin ihminen tulla kyselemään jotain Pyöveleiden matseista. Se oli kieltämättä aika uutta ja erikoista.

 

Alkujännityksen ja parin treenin jälkeen koittikin jo ensimmäiset harkkapelit ja Suomen Cuppikin lähestyi kovaa vauhtia. Pidin joukkueelle myös ensimmäisen palaverin ja vasta nyt näin ensimmäistä kertaa joitakin joukkueen pelaajia, jotka olivat olleet pois ensimmäisistä treeneistä. Kyselin koko joukkueen edessä ehkäpä Pyöveleiden tunnetuimman pelurin nimeä ja muistan vieläkin sen syvän hiljaisuuden mikä koppiin tuli sillä hetkellä. Tapaus joka käsittääkseni nauratti paikalla olleita paljon jälkeenpäin.

 

Ensimmäiset pelit koittivat ja ne olivatkin sitten yhtä juhlaa. Voitimme harkkapelit ja voitimme Suomen Cupin alkukierrokset. Kaikki meni hyvin ja kaikilla oli kivaa. Vai oliko sittenkään? Olisi ehdottomasti pitänyt pystyä kehittämään omaa peliä, sen sijaan, että olettaa voittojen tulevan kuin itsestään.

Koitti ensimmäinen sarjapeli ja kohtasimme vieraskentällä AFC Hirvensalon. Itselläni oli todella kova jännitys ja kyllä tätä peliä oli jo pitkään odotettukin. Emme pelanneet mitään maagista peliä, mutta nappasimme silti 6-3 voiton ja kaksi pistettä.

Kauden toinen ottelumme oli kotipeli Ruoskaa vastaan. Esityksemme oli suoraan sanottuna surkea, mutta uskomattomasti käänsimme tappioaseman lopulta parin maalin voitoksi ottelun kolmannessa erässä. Viimeistään tämän ottelun olisi pitänyt herättää itseni. Joukkueen oma peli ei todellakaan ollut kunnossa.

 

Kausi alkoi Samppalinnassa AFCH:n vieraana. (Kuva: Esa Haanperä)
Kausi alkoi Samppalinnassa AFCH:n vieraana. (Kuva: Esa Haanperä)

Kaadettuamme seuraavassa pelissä helposti Sheriffit oli vuorossa vierasottelu Loimaalla Leiskua vastaan. Etukäteen ajateltuna tämän piti olla yksi kauden kovimmista haasteista. Olimme kuitenkin selvästi parempi joukkue ja hallitsimme koko ottelua. Toisella erätauolla eräs Pyöveleiden pelaaja tuli sanomaan mulle ”Kyllä tää koko touhu on nyt helvetisti parempaa ku äijä on tullu mukaan tähän joukkueeseen”. Tuo kommentti tietysti nosti oman itseluottamukseni huippuunsa. Totuus on kuitenkin se, että tuon kommentin ja tuon ottelun jälkeen alkoivat vaikeudet lähestyä.

 

Olimme edenneet mukavasti myös Suomen Cupissa. Olimme lohkovaiheiden jälkeen kaataneet NTK:n ja heti Loimaan reissun jälkeisenä päivänä koitti kotiottelu Nibacosta vastaan. Nappasimme jatkopaikan Cupissa, kun kaadoimme Nibacoksen yhden maalin erolla 6-5. Tämä oli ehkäpä jopa kauden paras ottelumme mielestäni. Otin myös itse mielestäni onnistuneen aikalisän ottelussa juuri kun vastustaja alkoi saada ottelussa otetta. Sama homma oli NTK:ta vastaan. Onnistuneet aikalisät, jotka muuttivat ratkaisevasti pelin kulkua. Tämä ainakin oli oma näkemykseni.

 

Tämän kauden 2.divari pelattiin kolminkertaisena sarjana ja sarjataulukossa alkoi jo hahmottua kärkipään jengit. Pyöveleiden lisäksi kärkitaistosta löytyivät UHV Bulls ja SBS Masku, joista viimeksi mainittua tuskin kovinkaan moni ennen kauden alkua odotti kärkitaistoon.

Seuraavat pari peliä meillä oli juurikin kärkipään jengejä vastaan. Molemmista kuokkaan ja kaikilla ei enää ollutkaan niin kivaa. Selittely on varsin turhaa, mutta ottelu UHV Bullsia vastaan kaatui viimeistään siihen, että meiltä alkoivat äijät loppua kesken ottelun aikana. Oltiin todella kapealla materiaalilla liikkeellä ja ottelun aikana tuli vielä lisää loukkaantumisia.

 

Parin tappion jälkeen koitti todella mielenkiintoinen ottelu. Cupin arvonnassa meille napsahti vastustajaksi SSV liigasta, moninkertainen Suomen Mestari ja viime vuosien menestynein joukkue koko maassa. Harmitti oikeastaan ainoastaan se, että meille napsahti vieraspeli.

Ottelu joka muuten jännitti taas melkoisesti. Vastustajan rivit vilisivät maajoukkuepelaajia. Pistimme kuitenkin itse ottelussa hyvin kampoihin ja loistavan maalivahtipelin turvin hävisimme ottelun vain 8-4. Niin kai se on todettava, että hävisimme vain noin vähän. SSV oli edeltävänä päivänä voittanut liigaottelun yli kymmenen maalin erolla.

 

Pyövelit pelasi ehkäpä kauden parhaan pelinsä Nibacosta vastaan. (Kuva: Esa Haanperä)
Pyövelit pelasivat ehkäpä kauden parhaan pelinsä Nibacosta vastaan. (Kuva: Esa Haanperä)

Ennne vuodenvaihdetta pelasimme vielä viisi ottelua, jotka voitimme kaikki. Kärkikolmikko sarjassa oli jo ottanut selvän eron takana oleviin sarjassa. Sarjasta kaksi parasta pääsi karsimaan ylöspäin ja kieltämättä lisäpelit kiinnostivat kovasti meitä.

 

Heti vuodenvaihteen jälkeen pelasimme jälleen ottelut Bullsia ja Maskua vastaan. Maskulle hävisimme 10-9 ja Bullsilta tuli takkiin 11-10 jatkoajan jälkeen. Jälleen nolla pistettä kärkikamppailuista ja alkoi yhä vahvemmin näyttää siltä, että meidän on tyytyminen sarjassa kolmanteen sijaan. Varsinkin tuo jatkoaikatappio söi miestä kunnolla. Johdettiin ottelua parhaimmillaan jo viidellä maalilla. Vastustaja kuitenkin nousi koko ajan lähemmäs ja lähemmäs ja teinkö ottelussa korjausliikkeitä? Vaihdoin maalivahtia vasta ottelun loppuhetkillä vastustajan jo siirryttyä ottelussa johtoon. En siis ottanut ottelussa edes aikalisää, jota ihmettelin itsekin jälkeenpäin. Kokonaisuudessaan ottelu oli kuitenkin totaalinen housuun paskominen, johon olen jo liiaksi tottunut tällä kaudella edustamani River Ratsin kanssa.

 

Mietitäänpä tässä välissä muutamia muita juttuja. Väki alkoi treeneissä vähentyä ja 3 vastaan 3 pienpelit alkoivat tulla liiankin tutuiksi. Harvoin pystyttiin treenaamaan isolla kentällä 5vs5 peliä. Kieltämättä se toi omat haasteensa tähän juttuun läpi kauden, että treeneissä oli säännöllisesti liian vähän pelaajia. Rinki oli aivan liian kapea. Meillä olikin pallollisessa pelissä hyvinkin vapaat kädet ja oikeastaan karvauspeli oli lähinnä ainut osa-alue, jota käytiin enemmän läpi. Jos oli pallollisessa pelissä vapaat kädet, niin sitä oli myös joukkueen ylivoimapeli. Joukkueessa oli valtavasti yksilötaitoa, joten päätin etten puutu ylivoimakuvioihin, niin kauan kun homma toimii. Ja mielestäni se toimi läpi kauden hyvin.

 

Sitten toinen asia joka tuli tälläkin kaudella eteeni. On välillä ihan mukavaa vaihtaa ajatuksia vastustajan joukkueiden valmentajien kanssa, mutta olen totaalisen kyllästynyt kuulemaan pelin jälkeen vastustajan leiristä kommentin ”vittu ku ei me vaan saada maaleja mistään”. Ja samalla hetkellä itse mietin, että joukkueeni pelasi hyvän pelin ja vastustajalla ei juurikaan ollut edes paikkoja. Tämä on siis liiankin tuttua jo useammalta kaudelta, eikä siis todellakaan pelkästään tämän kauden juttu. Muistan myös hyvin kun FC Interin päävalmentaja Job Dragtsma totesi jossain kohtaa Interin mestaruuskaudella, että ”On se kumma juttu miten vastustaja on kuulemma joka kerta pelannut kauden huonoimman ottelunsa aina kun voitamme”.

 

Tällä kaudella oli selvästi myös tunnetta mukana peleissä. Siinä missä jo pelkästään nimi Rainmaker näytti suututtavan jonkun vastustajan, niin erään kotipelin jälkeen huutelu vastustajan leirin kanssa jatkui pukukoppikäytävällä. Enpä muista, että sellaista olisi koskaan aikaisemmin tullut eteeni. Taisin samassa pelissä itsekin pärähtää kerran oikein kunnolla. Ehkä viimeistään siinä kohtaa joukkuekin huomasi, että kyllä mä tässä ihan tosissaan olin mukana. Ja edelleen pelipäivinä olin aivan täpinöissä ja sitä hetkeä oikein odotti, että sai lähteä hallille.

 

Pyövelit 2013-2014. (Kuva: Pyövelit)
Pyövelit 2013-2014. (Kuva: Pyövelit)

Pyöveleille tuli tammikuussa eteen sysimusta viikko, joka jo vähän ratkaisi tämän kauden sijoituksemme. Hävisimme samalla viikolla Leiskulle ja Ruoskalle, joka oli kyllä todellinen shokkiviikko. Ruoskaa vastaan pelattiin oikeasti hyvä peli, mutta silti hävittiin. Samaan aikaan homma alkoi sarjassa kääntyä yhä vahvemmin Maskun eduksi, samalla kun UHV Bulls meni jo menojaan.

 

Lopulta jäimme siis sarjassa sijalle kolme ja se oli ainakin itselleni raju pettymys. Meidän olisi ilman muuta pitänyt olla kahden parhaan joukossa. Ilmoitin myös joukkueelle suoraan, että olen epäonnistunut tehtävässäni. Ei voi olla muuta kuin pettynyt. Todella paljon jäi kaudesta hampaankoloon. Kuusi kärkikamppailua ja kaikista kuokkaan.

 

Opin kauden aikana jälleen valtavasti uutta, mutta vastaavasti huomasin aika paljon asioita joita pitää itse kehittää. Taktiset osa-alueet pitää ainakin saada parempaan kuosiin jatkoa ajatellen. Uskoisin, että osaan pelaajien mielestä vetää hyviä treenejä ja niistä olen aina saanutkin positiivista palautetta. Toisaalta voidaan nyt miettiä, että ovatko treenit välttämättä sittenkään olleet kovin hyviä jos siellä ei saa riittävästi käymään väkeä? Mutta jotta olisin parempi valmentaja, niin on paremmin vastattava sarjan vaatimuksiin. Voisi ehkä sanoa jopa, että valitettavasti joitakin virheitä tuli esiin Pyöveleiden kustannuksella ja muutama piste sarjassa olisi ollut enemmänkin otettavissa paremmalla valmennuksella.

Taisi olla Ismo Lehkonen, joka totesi tässä ihan hiljattain, että valtaosa valmentajista sanoo asioita joita pelaajat haluavat kuulla. Tuo laittoi todella miettimään, että olen tainnut olla liian usein juurikin sellainen. Kauniit sanat eivät kehitä kumpaakaan osapuolta.

 

Tammikuun esitykset vetivät mietteliääksi. (Kuva: Esa Haanperä)
Tammikuun esitykset vetivät mietteliääksi. (Kuva: Esa Haanperä)

Päätin, että en nyt kauhean tarkasti lähde tässä enää pelejä analysoimaan. Olen analysoinut ottelut kauden aikana ja tehnyt niistä omat muistiinpanoni. Yhden erikoisen tapahtumasarjan haluan kuitenkin vielä mainita. Eräässä sarjapelissä karvasimme vastustajan sisälyönneissä miesvartioinnilla. Vastustaja sai pelin aikana noin 30 sisälyöntiä. Me voitimme niistä pallon itsellemme 29 kertaa alta kolmen sekunnin. Onnistui siis lähes täydellisesti, mutta uskomatonta kyllä, me hävisimme kyseisen ottelun. Peliin kuuluu toki muitakin osa-alueita, mutta en voinut pelin jälkeen uskoa todeksi, että hävisimme kyseisen ottelun.

 

Tosiaan valmensin taas muutaman kauden tauon jälkeen yksikseni. Parilta Pyöveleiden pelaajalta sain apua pelikirjan kehittämisessä, mutta silti itse ottelut ja treenit valmensin kuitenkin yksin. Tykkäsin kyllä siitä, että päätin itse lähestulkoon kaikesta, mutta toisaalta ei ollut sitten pelien ulkopuolella oikeastaan ketään kenen kanssa yhdessä miettiä miten hommaa kehittää. Se koitui kieltämättä jonkinlaiseksi ongelmaksi.

 

Kirjoittelin tämän blogin valmiiksi jo ennen kauden viimeistä ottelua, mutta päätin nyt sitten vielä viimeisen pelin jälkeen lisätä tämän yhden kappaleen. Kevätkaudella meillä oli 10 ottelua ja niistä saldoksi, jäi vaivaiset kolme voittoa. Se varmasti jo kertoo siitä, että ihan kaikki ei mennyt putkeen. Me oltiin koko kauden ajan aivan liian kuriton joukkue ja peli kulki jos joukkue sille päälle sattui. Ottelut olivat todella usein hurlumhei-päästä päähän salibandya. Kyllä me osattiin maaleja tehdä, mutta ei riittävän montaa kun omissa rupesi soimaan liian tiuhaan tahtiin. Jos vielä syyskaudella kaiuttimista soi Ironmaiden – Rainmaker, niin kevätkaudella samoista kajareista soi Crashdiet – Falling Rain.

 

Kaudesta jäi todella paljon hampaan koloon. (Kuva: Esa Haanperä)
Kaudesta jäi todella paljon hampaankoloon. (Kuva: Esa Haanperä)

Mitäs sitten jatkossa tulee tapahtumaan? Ensi kauden kuviot ovat vielä pahasti auki. Tavoitteeni valmentajana ovat edelleen todella korkealla. Haluan ehdottomasti kouluttaa itseäni lisää ja joskus olisi ehkä hyvä päästä jonkun kokeneen valmentajan kakkosvalmentajaksi. Nyt olen hyvin pitkälti joutunut yksin opettelemaan paljon asioita täysin tyhjästä. Jälleen aika näyttää mitä tulee tapahtumaan ensi kauden osalta ja pitääkin tarkkaan miettiä mikä olisi parasta oman valmennusurani kannalta.

 

Kaikesta huolimatta kyllä mä tykkäsin todella paljon olla tässä mukana. Haluan kuitenkin jo tässä kohtaa kiittää koko Pyöveliyhteisöä tästä huikeasta mahdollisuudesta, jonka sain. Tämä kausi opetti mulle taas todella paljon ja menin mielestäni itse eteenpäin kauden aikana. Kiitos!

 

kirjoittanut Joni ”Sateentekijä” Sjöström